Kiipeily- ja lomamatka Pohjois-Italiaan.
Pitkä aika on mennyt viime päivityksestä.
No, matka Venäjälle ei sitten toteutunut. Elbrus ei avautunut... Kuulimme liian myöhään, että pohjoispuolelta saattaisi päästä kiipeämään. Virallisesti alue ei kuitenkaan ole auki, joten reissu olisi voinut loppua vaikka ihan vuorenjuurella kun sotilaat eivät olisikaan päästäneet eteenpäin.
Vaihtoehtosuunnitelma otettiin käyttöön siinä vaiheessa kun luulimme ettei Elbrus vuorelle pääse. Päätimme lähteä Pohjois-Italiaan kiipeilemään. Pohjois-Italiasta löytyy jylhää Dolomiitti vuoristoa sekä pienempiä kiipeilyhaasteita. Vuoria löytyy joka lähtöön. Patikointi vuorilla, kalliokiipeily ja seinä/kallionseinämäkiipeily on mahdollista ihan Gardajärven lähiympäristössä.
Teimme ensimmäisen kiipelymme Gardajärven lähellä Arcossa. Kiipesimme lyhyen, noin 400m matkan seinämää ylöspäin. Kyseinen kiipeilyreitti kuuluu Via Ferratoihin, joita rakennettiin toisen maailmansodan aikana huoltoa ja miehistöä varten. Niissä on varmistuksia varten vaijereita ja metallitikkaita pultattuna kallioon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että touhu olisi vaaratonta tai ihan helppoakaan. Tuo Ferrata oli minun ensimmäinen kalliokiipeilykokemukseni ikinä. Tervettä järkeä käyttämällä ja keskittymällä, on mahdollista tehdä asioita joita ei ole ennen tehnyt. Eikä tietysti haittaa, että mukana on kokenut kiipeilijä joka pystyy neuvomaan tarpeen tullessa. Loppujen lopuksi tämä Ferrata oli suhteellisen helppo vaikka aluksi korkeus jännittikin aikalailla. Huipun saavuttamisesta tuli todella hyvä tunne ja silmiemme edessä avautuivat hienot maisemat.
Aktiivilomamme jatkui haasteellisena kun teimme seuraavaksi tandemvarjoliitoa Monte Baldolta. Lähtöpaikastamme oli alas 1750m. Oli todellakin villi tunne juosta hetki rinnettä alaspäin ja sitten oletkin jo satojen metrien korkeudessa...vielä hetki niin menimme reunan yli, jolloin alla on tyhjää 1,5 kilometriä! Lento alas kesti noin puoli tuntia josta pystyi kyllä nauttimaan kunhan alkujännitys hellitti. Laskeutuminen tehtiin noin jalkapallokentän kokoiselle nurmialueelle aivan Gardajärven rantaan. Kerrassaan hieno kokemus! Jos saatte mahdollisuuden tehdä tuollaisen varjoliitolennon niin suosittelen tekemään! Saatte muistoja loppuelämäksenne!
Seuraavan päivän aamuna lähdimme kohti Brenta Dolomiitteja pohjoisessa. Kolme tuntia autolla ajoa heti aamusta, jonka jälkeen suoraan patikoimaan vuorta ylös. Parkkipaikkamme oli 1500 metrissä ja patikoimme ylöspäin noin 2400 metriin, josta Oliva Detassis Via Ferrata alkaa. Dolomiittivuoret ovat todellakin huima näky!
Tämän kertainen Ferrata koostui pääosin tikkaista eikä kalliokiipeilyä ollut kuin loppupuolella reittiä, mikä oli ihan hyvä juttu tämmöiselle noviisille. :-) Reitin huippu oli vajaassa 2900 metrissä, joten pääsin hieman testaamaan kehoni toimintaa korkeammassa ilmanalassa.
Reitillä oli muutama hankalampi kohta joissa joutui miettimään kuinka tuosta mennään. Muuten Oliva Detassis Ferrata oli enimmäkseen henkisesti haastava korkeuden takia, joka pakostakin pisti hieman jännittämään.
Kokonaisuudessaan päivän kiipeilyyn sekä patikointiin kului hieman yli 10 tuntia. Kroppa oli todellakin aika rikki kun viimein pääsimme alas. Enimmäkseen monien tuntien patikoinnin seurauksena, jollaiseen määrään kroppani ei ollut tottunut. Autolla vielä takaisin Garda järven rannalla olevaan hotelliimme ja suoraan nukkumaan.
Kolmas kiipelymme suuntautui Sveitsin puolelle, Saas Grundin alueelle. Saavuimme edellisenä iltana hotelliin ja aamulla lähdimme heti aamupalan jälkeen hissillä ylöspäin kohti pysäkkiä 2400 mmetrissä. Siitä alkoi taas patikointi kohti Ferratan alkua. Tämän Sveitsin Via Ferratan nimi oli Jägihorn. Muutaman tunnin patikoituamme saavuimme lähtöpisteeseen. Maisemat olivat eritavalla hienot kuin Dolomiiteilla. Alppivuoristo näyttää ja tuntuu ihan erilaiselta kuin Dolomiitit. Sää onni on taas puolellamme niin kuin oli koko matkamme ajan. Aurinko nousi kirkkaalle taivaalle ja lämpötila oli korkeampi kuin ennuste lupaili. Tuultakaan ei ole juuri ollut tuossa vaiheessa aamua. Laitoimme varmistusvaljaat päälle, söimme pienen välipalan ja aloitimme kiipeämisen.
Tällä kertaa kiipeily olikin tosi kiipeämistä. Pelkästään vaijerista itseään ylös vetämällä ei olisi mitenkään jaksanut loppuun asti. Oli siis käytettävä oikeita kalliokiipeilytekniikoita. Haettava koko ajan käsille ja jaloille paikkaa, koska muuten eteneminen olisi ollut mahdotonta. Jägihornin huippu 3206m saavutettiin asettamamme aikataulun mukaisesti tai itseasiassa hieman etuajassa. Aurinkoisessa kelissä kelpasi pitää välipalataukoa huipulla kun maisemat olivat tuollaiset! Alastulo sujui ongelmitta ja kerkesimme hyvin hissille, vaikka alunperin laskimme aikataulun olevan tiukka juuri tässä vaiheessa.
.jpg)
Matkamme oli loistava ja kaikki onnistui juuri niin kuin olimme ne suunnitelleet. Se oli todellakin omatoiminen aktiiviloma joka oli täynnä mielenkiintoista tekemistä ja näkemistä. Kiipeilyn lisäksi ajoimme mm. maastopyörillä vuorenrinnettä ylös ja maantiepyörillä noin 50km Maggiorejärven ympärillä kulkevasta rantatiestä.
Vuokratulla autolla tuli ajokilometrejä tietysti paljon mutta kai se on osa omatoimista lomaa. Autolla liikkumisessa on oma vapaus suunnistaa sinne, missä odottavat mielenkiintoiset asiat ja tapahtumat.
Tämä ei varmasti jää viimeiseksi kiipeilyreissukseni. :-)
